Pukekura-puistosta 2 seuraavaa kuvaa
Te Henui -joen varrelta napattu
Tasmanian meren rantaa ja Taranaki-vuori pilviharsossa
Nakyma hostellin partsilta
tiistai 30. lokakuuta 2007
Kuvia New Plymouthista
Bussin ikkunasta napattu kuva Mount Taranakista
Pukekura-puistosta 2 seuraavaa kuvaa
Te Henui -joen varrelta napattu
Tasmanian meren rantaa ja Taranaki-vuori pilviharsossa
Nakyma hostellin partsilta
Pukekura-puistosta 2 seuraavaa kuvaa
Te Henui -joen varrelta napattu
Tasmanian meren rantaa ja Taranaki-vuori pilviharsossa
Nakyma hostellin partsilta
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
New Plymouth ja Wellington
Saavuin juuri Wellingtoniin. Hamiltonista lahdettyani poikkesin muutaman yon verran New Plymouthissa. Todella kaunis paikka. Mahtava Taranaki-vuori lumisine huippuineen on upea naky, silloin kun se nakyy. Aika usein se on pilvien peitossa, vaikka taivas muuten olisi taysin kirkas. Meren ranta ja hienot puistoalueet ovat myos nakemisen arvoisia. Vietin leppoisan paivan kaveleskellen ympariinsa eri kavelyreitteja yhdistellen. Hostelli oli mukava paikka. Mahtavat nakymat sen partsilta. (Pistan kuvia seuraavan kerran, silla unohdin kameran piuhan hostellille.) Tapasin mukavia tyyppeja siella. Etenkin yks britti oli mielenkiintoinen keskustelukumppani.
Olen varannut majoituksen taalta maan paakaupungista kolmeksi yoksi. MAtka jatkuu sitten torstaina Etelasaaren lansirannikkoa alaspain. Viela en tieda missa kaikkialla pysahtelen, mutta varmaan ensimmainen etappi on Nelsonissa.
Tassa juuri ajattelin, etta saat ovat kylla suosineet matkallani. Ainoan kerran olen kastunut Australiassa, kun rankkasade yllatti Brisbanessa. Aucklandin ensimmainen kokonainen paiva oli kylma, mutta sittemmin ei ole ollut valittamista. Aurinko on paistanut, ja jos ei nyt ihan kesalampotiloissa olla, niin ihan mukavissa lukemissa kuitenkin. Katsotaan muuttuuko tuuri jo taalla, tai mahdollisesti Etelasaarella. Tanaan ainakin Wellingtonkin toivotti tervetulleeksi aurinkoisella saalla.
Nalka alkaa kovasti kurnia vatsassa, joten on kai lahdettava kauppaan ruokaostoksille, ja mentava kokkailemaan hostellille.
Olen varannut majoituksen taalta maan paakaupungista kolmeksi yoksi. MAtka jatkuu sitten torstaina Etelasaaren lansirannikkoa alaspain. Viela en tieda missa kaikkialla pysahtelen, mutta varmaan ensimmainen etappi on Nelsonissa.
Tassa juuri ajattelin, etta saat ovat kylla suosineet matkallani. Ainoan kerran olen kastunut Australiassa, kun rankkasade yllatti Brisbanessa. Aucklandin ensimmainen kokonainen paiva oli kylma, mutta sittemmin ei ole ollut valittamista. Aurinko on paistanut, ja jos ei nyt ihan kesalampotiloissa olla, niin ihan mukavissa lukemissa kuitenkin. Katsotaan muuttuuko tuuri jo taalla, tai mahdollisesti Etelasaarella. Tanaan ainakin Wellingtonkin toivotti tervetulleeksi aurinkoisella saalla.
Nalka alkaa kovasti kurnia vatsassa, joten on kai lahdettava kauppaan ruokaostoksille, ja mentava kokkailemaan hostellille.
torstai 25. lokakuuta 2007
Hamilton Gardens
Tassa on vahan kuvia Hamiltonista. Muutama kuva kavelyreitilta Waikato-joen rannalta, Hamiltonin puutarhoilta eri teemapuistoista (Japani, Kiina, Intia, Italia) ja viela yksi Hamiltonin keskustasta. Kuten naette kontrasti kaupungin keskustan ja puistoalueiden valilla on suuri. Kaupunkia ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa Kauniiksi mutta puistot ovat upeita. (Toisaalta taalla ei kauniita kaupunkeja ole, rakennuskanta on sen verran tuoretta...) Vietin paivan siis kaveleskellen ympariinsa. Ja menin sitten myos kenkaostoksille. Sain pidettya itseni kurissa ja ostin vain yhdet.
Huomenna matka jatkuu suunnitelmien mukaan New Plymouthiin. Jotenkin ikava jattaa taa ihana hostelli, mutta pakko jatkaa matkaa, jotta ehdin kunnolla koluta etelasaarta. Kuten jotkut ehka hoksasivat en paassyt Waitomoon. Taytta oli retkilla. Mutta harkitsen sita ja loistematoja sitten paluumatkalla. Hostelliin tuli eilen myos suomalainen tytto, joten saldo Uudessa-Seelannissa on nyt kaksi suomalaista.
Huomenna matka jatkuu suunnitelmien mukaan New Plymouthiin. Jotenkin ikava jattaa taa ihana hostelli, mutta pakko jatkaa matkaa, jotta ehdin kunnolla koluta etelasaarta. Kuten jotkut ehka hoksasivat en paassyt Waitomoon. Taytta oli retkilla. Mutta harkitsen sita ja loistematoja sitten paluumatkalla. Hostelliin tuli eilen myos suomalainen tytto, joten saldo Uudessa-Seelannissa on nyt kaksi suomalaista.
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Cape Reing -kiertoajelu
Tassa on laja kuvia Cape -reinga reissulta. Ensiksi pari kuvaa Majakalta pohjoissaaren pohjoiskarjesta, siis itse Cape Reinga. Sitten kuva bussista ja hylkeesta ovat 90 mile rannalta. Hiekkadyynilla laskimme makea, ja tuolla rannalla, jossa joku kavelee soimme lounasta. Todella kaunis paikka. Kuten sanottu jo niin paiva oli erittain onnistunut. Pysahdyimme viela paluumatkalla hedelmafarmille, jossa saimme maistella kiweja, appelsiineja ja mandariineja ilmaiseksi. Ja ostaa niita sitten mukaan puoli-ilmaiseksi. Ostin 4 kiwia ja 3 appelsiinia yhteensa alle eurolla.
Tanaan saavuin Hamiltoniin. Hostelli on aivan ihana. Vanha herttainen pariskunta pitaa tata. Ja Apua! Loysin kenkakaupan joka on todella halpa... En nahnyt yhtaan paria yli 40 dollarin (n. 20 eur) suurin osa viela halvemmalla, ja paikka on suuri (varmaan suurin valikoima mita olen yhdessa paikassa ikina nahnyt.) Lisaks niilla on tarjous ota kolme maksa kaksi. Mun matkalaukku on vaan taynna. Ja kaikki sanoo, etta kannattaa shoppailla vasta Hongkongissa kun siella on niin halpaa... Taalla on kuulemma muutenkin paljon outlet-liikeita. Olen hukassa.
Tanaan saavuin Hamiltoniin. Hostelli on aivan ihana. Vanha herttainen pariskunta pitaa tata. Ja Apua! Loysin kenkakaupan joka on todella halpa... En nahnyt yhtaan paria yli 40 dollarin (n. 20 eur) suurin osa viela halvemmalla, ja paikka on suuri (varmaan suurin valikoima mita olen yhdessa paikassa ikina nahnyt.) Lisaks niilla on tarjous ota kolme maksa kaksi. Mun matkalaukku on vaan taynna. Ja kaikki sanoo, etta kannattaa shoppailla vasta Hongkongissa kun siella on niin halpaa... Taalla on kuulemma muutenkin paljon outlet-liikeita. Olen hukassa.
tiistai 23. lokakuuta 2007
Cape Reinga
Aivan mahtava paiva takana! Olin koko paivan kiertoajelulla maan pohjoiskolkassa kavimme Cape Reingalla, josta maorien legendan mukaan kuolleiden sielut jattavat kotimaansa ja matkaavat manalaan. Maisemat olivat kerrassaan mahtavat! Tasmanian meri ja Tyynimeri kohtaavat siella pohjoiskarjessa, ja paikankin nakee, silla meri on hyvin levoton. (Valitettavasti en saanut yrityksistani huolimatta ladattua kuvia. Lupaan tehda sen huomenna. Menen Hamiltonissa internetkahvilaan ja varkkaan kunnes onnistun.) Taman paivainen opas oli kerrassaan hullu! Paiva oli siis myos hauska hauska.
Tutustuimme suuriin kauri-puihin seka metsassa, etta paikassa, josta saattoi ostella kaikenlaista kaurista tehtya salaa lasinalusista poytiin, tuoleihin ja suuriin veistoksiin. Hurjinta menoa tarjosi maenlasku hiekkadyyneilla. kayttamamme dyynin korkeus on kuulemma 85 m ja se oli jyrkka! Ensiksi eparoin, mutta onneksi rohkaisin mieleni. Jaksoin kiiveta ylos kahdesti. Jalat mahtavat olla kipeana huomenna, pohkeet menivat totaalisesti maitohapoille. Kuivassa hiekassa jyrkan maen nousu kuumalla ilmalla ei ole kevytta touhua, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Mutta hiekkaa oli sitten ihan joka paikassa!
Ajoimme myos 90 mile rannalla kuulemma tollaiset 52 mailia. (Ranta on oikeasti n. 87 km, en muista maileissa,) Pysahdyimme kaivamaan simpukoita (puapua, muistaakseni nimeltaan) ja soimmekin niita tuoreeltaan siella rannalla. Naimme myos pienen hylkeen siella. Siis kerrassaan loistava paiva!!
Huomenna matkani siis jatkuu Hammiltoniin, josta yritan saada tehtya retken Waitomoon. Se on oikeastaan syy, miksi siella pysahdyn, muuten ajaisin suoraan New Plymouthiin. Nyt jo tuntuu, etta aika taalla loppuu kesken. (a rahat loppuvat kesken.)Matka alkaa lahennella puoltavalia. Nautin kylla lahes joka hetkesta! (Likapyykin tayteisen laukun raahaaminen mukana ei ole nautinto, mutta muuten ei valittamista.)
Tutustuimme suuriin kauri-puihin seka metsassa, etta paikassa, josta saattoi ostella kaikenlaista kaurista tehtya salaa lasinalusista poytiin, tuoleihin ja suuriin veistoksiin. Hurjinta menoa tarjosi maenlasku hiekkadyyneilla. kayttamamme dyynin korkeus on kuulemma 85 m ja se oli jyrkka! Ensiksi eparoin, mutta onneksi rohkaisin mieleni. Jaksoin kiiveta ylos kahdesti. Jalat mahtavat olla kipeana huomenna, pohkeet menivat totaalisesti maitohapoille. Kuivassa hiekassa jyrkan maen nousu kuumalla ilmalla ei ole kevytta touhua, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Mutta hiekkaa oli sitten ihan joka paikassa!
Ajoimme myos 90 mile rannalla kuulemma tollaiset 52 mailia. (Ranta on oikeasti n. 87 km, en muista maileissa,) Pysahdyimme kaivamaan simpukoita (puapua, muistaakseni nimeltaan) ja soimmekin niita tuoreeltaan siella rannalla. Naimme myos pienen hylkeen siella. Siis kerrassaan loistava paiva!!
Huomenna matkani siis jatkuu Hammiltoniin, josta yritan saada tehtya retken Waitomoon. Se on oikeastaan syy, miksi siella pysahdyn, muuten ajaisin suoraan New Plymouthiin. Nyt jo tuntuu, etta aika taalla loppuu kesken. (a rahat loppuvat kesken.)Matka alkaa lahennella puoltavalia. Nautin kylla lahes joka hetkesta! (Likapyykin tayteisen laukun raahaaminen mukana ei ole nautinto, mutta muuten ei valittamista.)
maanantai 22. lokakuuta 2007
Paihiassa on kesa!
Valitettavasti en nakojaan saa talla kertaa kuvia ladattua, kun keskusyksikoissa nayttais olevan paikat vain rompulle ja disketille, ei muistitikuille ynna muille usb-systeemeille... Pistan taas sitten enemman, kun olen "oikean" koneen aaressa. Tosi mahtavaa olla taalla! On lamminta +24 astetta, aurinko paistaa, hostelli on siisti jne. Paikka on selvasti Aucklanduia kalliimpi. Mutta antaa olla. En viivy taalla pitkaan. Osallistun huomenna Cape Reinga -retkelle. Siihen kuluukin sitten huominen. Ylihuomenna jatkan taas matkaani, talla kertaa kohti etelaa. Pysahdyn ensin Hamiltonissa, sitten New Plymouthissa, jonka jalkeen saavun Wellingtoniin. Matkat on viela varaamatta, samoi hostellit, mutta eikohan yks paikka aina loydy.
Tapasin yllattaen suomalaisen taalla. Helsingista kotoisin oleva kundi sattui asumaan samassa huoneessa. Han tosin jatkoi jo tyanaan matkaansa. Kavin tanaan kaveleskelemassa metsikossa. Oli hienoa kuljeskella kaikessa rauhassa lintujen laulua ja tuulen suhinaa kuunnellen. Kavelyreitti veis normaalisti Haruru-putouksille, mutta polku oli katkaistu toistaiseksi, en tieda miksi. En siis paassyt putouksille asti, mutta kaveleskelin noin 3 km yhteen suuntaan ja sitten saman takaisin. Reitti kulki valilla mangrove-metsan halki. Tosi omituinen paikka. Pistan kuvia myohemmin.
Nyt kallis nettiaika alkaa olla lopuillaan, joten jatkan myohemmin kuvien kera.
Tapasin yllattaen suomalaisen taalla. Helsingista kotoisin oleva kundi sattui asumaan samassa huoneessa. Han tosin jatkoi jo tyanaan matkaansa. Kavin tanaan kaveleskelemassa metsikossa. Oli hienoa kuljeskella kaikessa rauhassa lintujen laulua ja tuulen suhinaa kuunnellen. Kavelyreitti veis normaalisti Haruru-putouksille, mutta polku oli katkaistu toistaiseksi, en tieda miksi. En siis paassyt putouksille asti, mutta kaveleskelin noin 3 km yhteen suuntaan ja sitten saman takaisin. Reitti kulki valilla mangrove-metsan halki. Tosi omituinen paikka. Pistan kuvia myohemmin.
Nyt kallis nettiaika alkaa olla lopuillaan, joten jatkan myohemmin kuvien kera.
lauantai 20. lokakuuta 2007
Aurinkoinen sunnuntai
Vastoin saaennustusta tanaan olikin vallan mainio ilma. Aurinkokin aina valilla nayttaytyi, eika ollut ollenkaan niin kylmaa kuin eilen. Tosin en tieda johtuiko se osittain myos siita, etta alan taas tottua viileampiin ilmoihin. Kiertelin tanaan mm. Victoria Park Marketin kauppoja ja kojuja lapi. Ostin korvikset. Sitten suuntasin Auckland Domain puistoon. Kuvissa nakyykin Auckland museo, joka sijaitsee Domain puistossa. Ja toi hassu kasvin osa on kai (jos joku tietaa paremmin korjatkoon) Uuden-Seelannin symbolikin, eli silver fern (mita se sitten lieneekaan suomeksi).Viimeinen kuva on taas sataman liepeilta otettu. Jotenkin nuo punaiset lyhdyt on hauskoja.
Sain varattua bussimatkan ja hostellin, eli suuntaan huomenna Paihiaan. Olen alustavasti varaillut sielta majoituksen 3 yoksi. Toivon, etta paasen Cape Reinga -retkelle keskiviikkona, jotta voin torstaina sitten suunnata taas kohti etelaa. Katsotaan miten kay, retkelle haluan joka tapauksessa.
Ai niin, David, ala huoli. Mun on palattava Suomeen suunnitelmien mukaan halusin tai en, silla rahat eivat riita pitempaan reissuun...
perjantai 19. lokakuuta 2007
Aucklandissa
Taalla sita sitten ollaan. Todella toisella puolella maapalloa. Aikaero Suomeen on talla hetkella 10 h, mutta kun te siirrytte talviaikaan eroa kertyy perati 11 h. Kun eilen illalla saavuin en voinut olla hymyilematta. Niin siistia! Yhtakkia en kaipaakaan Australiaa (lahes) ollenkaan... Lamminta taalla ei kylla ole. Ei ulkona, eika sisalla. (Ulkona saatiedotuksen mukaan +14, sisalla varmaan saman verran, vaikka tuntuu kylmemmalle.) Olen ollut enimmakseen aivan jaassa. Yolla sentaan en palellut, silla peitto on ihanan lampoinen. Paiva ei myoskaan ollut mitenkaan aurinkoinen, kuten kuvista nakee, mutta sellaista on taalla. Ei sentaan vetta sadellut!Kavin tanaan Devonportissa, kun viime reissulla en sinne ennattanyt. Otin sielta nuo kuvat keskustasta. Kaunis paikka. Sopoja puutaloja riittaa. Hassua kylla olla taalla tutussa kaupungissa. Ei tarvitse juosta enaa paa kolmantena jalkana kaikkia nahtavyyksia lapi, silla monet on jo nahty. Suhteellisen halpaa taalla kylla on, vaikka euron kurssi nayttaa hiukkasen heikentyneen siita, kun matkaan lahdin. Lounaan saa 3-5,5 eurolla. Ihan siis runsaankin. Majoitus loytyy noin 11 eurolla yo. Ostin tanaan bussipassin. 308 euroa kului 60 tuntiin matkustusaikaa, jolla pitais paasta jo aika pitkalle. Yritin netista buukata ensimmaista matkaa, mutta se ei onnistunut, pitaa siis turvautua puhelimeen. Suuntaan nain aluksi kohti parempia saita, jos saaennustuksiin on luottamista, siis matka on kohti pohjoista ja paikkaa nimelta Paihia. Sielta aion tehda paivaretken maan pohjoiskarkeen Cape Reingaan. Jos saan buukattua bussimatkan ja hostellin, lahden Aucklandista maanantaina.
Yhtakkia ei sitten enaa olekaan suomalaisia missaan. Kaikki naemma matkustelevat Ausseissa. Tapasin 3 viikon australian matkani aikana perati 14 suomalaista. Ja lisaksi siella taalla kuului suomenkielta aina valilla. Taalla tuntuu olevan ruotsalaisia ja aasian maista tulleita. Ja ranskalaisia. Pitanee tanaan hiukan tutkiskella Lonely Planet opasta ja miettia mita sita huomenna puuhailis. Saa ei nimittain lupaile kovinkaan hyvaa, lampotila keikkuu samoissa lukemissa kuin tanaan ja pilvilla ja sateellakin uhkailevat.
keskiviikko 17. lokakuuta 2007
"Kotiinpaluu"
Tuntuu kuin olisin tullut kotiin, kun palasin tana aamuna Sydneyyn ja etenkin Pink Houseen. Vastaanotto oli todella lammin. Nain heti pari tuttua asukasta ja hostellin pitajakin pisti mut talla kertaa pienempaan ja kuulemma muutenkin parempaan huoneeseen ilman ertyiskorvausta. En haluis lahta taalta viela huomenna!
Byron Bayn viimeinen paiva kului leppoisasti. Kavelin yhden hostellissa tapaamani suomalaisen tyton kanssa Majakalle ja samalla Australian itaisimpaan kolkkaan. Paiva oli kuuma, mutta nakymat hienot. Pistan kuvan tai kaks kun seuraavan kerran olen koneella. Poltin nenani. Nyt se punoittaa iloisesti. Onneksi en palanut muuten. Byron Bayn hostelli oli viihtyisa. Todella siistia, ja kivat ulkotilat. Vaikka en uima-allasta kokeillutkaan, niin riippumatossa loikoilin tovin.
Byron bayssa oli muuten sattunut maanantaina, siis paivana, jona sinne saavuin hai-hyokkays. Jotain surffaajaa oli kuulemma hai puraissut kateen. (Hai oli kuulemma noin metrin pituinen.) Mutta onneksi mitaan sen vakavampaa, kuin hampaanjaljet kyynarvarressa ei tapahtunut. En sitten tohtinut itse menna uimaan, varsinkin, kun rannat olivat valvomattomia ja merenkaynti aika kova. Vaikka kylla siella jotkut sissit uiskentelivatkin.
Bussimatka Sydneyyn kului muuten vallan kivuttomasti, mutta bussissa oli todella kylma. Ilmastoinnissa oli jotain vikaa niin, etta se puhalsi ainoastaan kylmaa. Olin ihan jaassa. Olo parani vasta aamulla lampimassa suihkussa. Tunnelma pimeassa bussissa oli janna. Hyva kokemus sekin. Nyt mun pitais lahta hakemaan pyykit koneesta ja sitten ajattelin menna viela vahan shoppailemaan ennen huomista maan vaihtoa. Ikava tulee Australiaa. Tanne pitaa paasta viela joskus takaisin!
Byron Bayn viimeinen paiva kului leppoisasti. Kavelin yhden hostellissa tapaamani suomalaisen tyton kanssa Majakalle ja samalla Australian itaisimpaan kolkkaan. Paiva oli kuuma, mutta nakymat hienot. Pistan kuvan tai kaks kun seuraavan kerran olen koneella. Poltin nenani. Nyt se punoittaa iloisesti. Onneksi en palanut muuten. Byron Bayn hostelli oli viihtyisa. Todella siistia, ja kivat ulkotilat. Vaikka en uima-allasta kokeillutkaan, niin riippumatossa loikoilin tovin.
Byron bayssa oli muuten sattunut maanantaina, siis paivana, jona sinne saavuin hai-hyokkays. Jotain surffaajaa oli kuulemma hai puraissut kateen. (Hai oli kuulemma noin metrin pituinen.) Mutta onneksi mitaan sen vakavampaa, kuin hampaanjaljet kyynarvarressa ei tapahtunut. En sitten tohtinut itse menna uimaan, varsinkin, kun rannat olivat valvomattomia ja merenkaynti aika kova. Vaikka kylla siella jotkut sissit uiskentelivatkin.
Bussimatka Sydneyyn kului muuten vallan kivuttomasti, mutta bussissa oli todella kylma. Ilmastoinnissa oli jotain vikaa niin, etta se puhalsi ainoastaan kylmaa. Olin ihan jaassa. Olo parani vasta aamulla lampimassa suihkussa. Tunnelma pimeassa bussissa oli janna. Hyva kokemus sekin. Nyt mun pitais lahta hakemaan pyykit koneesta ja sitten ajattelin menna viela vahan shoppailemaan ennen huomista maan vaihtoa. Ikava tulee Australiaa. Tanne pitaa paasta viela joskus takaisin!
maanantai 15. lokakuuta 2007
Kuva Byron Bayn paarannasta
Rantaa riittaa. Ja hienoa valkoista hiekkaa, jota on nyt joka paikassa...
Byron Bay
Ei tama kylla ole minun paikkani. Liikaa turisteja. Eika mitaan muuta houkutinta, kuin kilsa kaupalla hiekkarantaa. Joillekin tama on ilmeisesti paratiisi. Onha meri mahtava. Sen aaressa voi istuskella ja kuunnella aaltojen pauhua, mutta kay tylsaksi, jos ei mitaan muuta tekemista ole. Tapasin taas suomalaisia. Niita asuu perati kolme samassa huoneessa kanssani. Uskomatonta, etta mihin ikina paadynkin siella on aina vahintaan kolme kohtalotoveria. Kahden tyton kanssa jutustelin eilen pitkaankin. Tosi kivoja.
Hostelli on viihtyisa. Siella on jopa uima-allas. Huomasin sen vasta tana aamuna. Aamiaiseksi sai juuri paistettuja lettuja vaahterasiirapilla. Ja pikakahvia. Oikeata kylla kaipaa ja saahan sita hiukkasen parempaa jos ostelee latteja ja cappucinoja, mutta ikava on kunnon suodatinsumppia, ihan mustana. Hostellissa on suuret ja viihtyisat sosiaalitilat, joten eikohan tama ilta suju leppoisasti. Tanaan on luvassa leffailta ja ilmaista popcornia. Mun pitaa ottaa selvaa saanko hengata huomenillalla hostellissa, kun check out on jo klo 10 ja mun bussi lahtee vasta klo 20. Saan kylla paivan kulumaan kaupungillakin niin kauan kuin auringonvaloa on, mutta pimealla olis kivempi hengata hostellilla. Ainakin niilla on sailytyslokeroita matkatavaroille, joten eikohan se hengailu onnistu.
Nalka alkaa kurnia masussa, joten pitanee kohta alkaa suunnata hostellille illallista laittamaan. Jokin tokkii enka saa ladattua kuvaa rannasta. Toivottavasti huomenna onnistuu.
Hostelli on viihtyisa. Siella on jopa uima-allas. Huomasin sen vasta tana aamuna. Aamiaiseksi sai juuri paistettuja lettuja vaahterasiirapilla. Ja pikakahvia. Oikeata kylla kaipaa ja saahan sita hiukkasen parempaa jos ostelee latteja ja cappucinoja, mutta ikava on kunnon suodatinsumppia, ihan mustana. Hostellissa on suuret ja viihtyisat sosiaalitilat, joten eikohan tama ilta suju leppoisasti. Tanaan on luvassa leffailta ja ilmaista popcornia. Mun pitaa ottaa selvaa saanko hengata huomenillalla hostellissa, kun check out on jo klo 10 ja mun bussi lahtee vasta klo 20. Saan kylla paivan kulumaan kaupungillakin niin kauan kuin auringonvaloa on, mutta pimealla olis kivempi hengata hostellilla. Ainakin niilla on sailytyslokeroita matkatavaroille, joten eikohan se hengailu onnistu.
Nalka alkaa kurnia masussa, joten pitanee kohta alkaa suunnata hostellille illallista laittamaan. Jokin tokkii enka saa ladattua kuvaa rannasta. Toivottavasti huomenna onnistuu.
Byron Bayssa
Taalla sita nyt ollaan. Ensivaikutelma on sellainen, ettei tama ole ihan minun makuuni, mutta katsotaan mika on fiilis kun paasen kunnolla tutustumaan paikkoihin. Olen tassa vain pikaisesti koneella, kun odottelen ilmaista kyytia hostellille, joka siis sijaitsee parin kilsan paassa keskustasta. Ei tuo matka muuten, mutta nain iltasella ja pimealla en viitsi lahta vieraassa paikassa kavelemaan, kun ei oikein tieda onko se turvallista.
Matka bussilla tanne oli leppoisa ja maisemat hienoja. Matkalla oli hiukkasen makisempaakin maastoa ja valilla tyyni valtameri siinsi horisontissa. Nain myos bussin ikkunasta mm. Surfers Paradisen. Aika paheen nakoinen paikka. Harmi, ettei liikkuvasta kulkuvalineesta oikein voi ottaa kuvia.
Ensinmmainen juttukaveri tuolla hostellissa oli kylla melkoisessa pollyssa. Joku paikallinen surffarisalli. Taa huumeittenkayttokulttuuri on taalla aivan eri kuin Suomessa. Vaikka se onkin laitonta ei sita pahemmin peitella. Mutta nyt pitaa lopetella ja suunnata takas hostellille, jotta ei mene kyyti sivusuun.
Matka bussilla tanne oli leppoisa ja maisemat hienoja. Matkalla oli hiukkasen makisempaakin maastoa ja valilla tyyni valtameri siinsi horisontissa. Nain myos bussin ikkunasta mm. Surfers Paradisen. Aika paheen nakoinen paikka. Harmi, ettei liikkuvasta kulkuvalineesta oikein voi ottaa kuvia.
Ensinmmainen juttukaveri tuolla hostellissa oli kylla melkoisessa pollyssa. Joku paikallinen surffarisalli. Taa huumeittenkayttokulttuuri on taalla aivan eri kuin Suomessa. Vaikka se onkin laitonta ei sita pahemmin peitella. Mutta nyt pitaa lopetella ja suunnata takas hostellille, jotta ei mene kyyti sivusuun.
sunnuntai 14. lokakuuta 2007
viimeiset tovit Brisbanessa
Odottelen parhaillani bussin lahtoa kohti Byron Bayta. Mulla on noin tunti aikaa, ennen kuin pitaa menna tsekkamaan itsensa matkalle. Eilisen suunnitelmat muuttuiva aivan totaalisesti. Ensinna Moreton Island -retki peruuntui. Ajattelin sen jalkeen, etta menen sitten katsastamaan omin voimin lahempana sijaitsevan Stradbroke-saaren, mutta kun aamupaiva oli kovin pilvinen en viitsinyt lahtea sinnekaan. Siina oleskelutilassa istuskellessani sitten yks hostellissa asuvista Ausseista kysyi, et oliskos joku kiinnostunut lahtemaan Eumundyyn kasityomarkkinoille. Autossa olisi tilaa ei-saksalaiselle (muut kyytilaiset olivat siis saksalaisia). Mina tartuin tilaisuuteen ja lahdin siis Australialaisen Markin ja kolmen saksalaisen pojan kanssa autoilemaan. No, markkinoita ei sitten ollutkaan, vaan ne olis ollut lauantaina. Ei siis mennyt ihan putkeen tuo mun paiva, mutta oli kuitenkin hauska reissu. Paadyimme Noosa nimiseen paikkaan upealle hiekkarannalle oleilemaan. Oikein leppoisaa!
Vaikka luontoon tutustuminen jai vahemmalle, paasin tutustumaan paikalliseen elamaan. Sellainen tyyppi kuin se Mark olis Suomessa varmaan tays pummi. Vaikea selittaa, mutta Suomessa ihmiset enemman tai vahemman ovat joko tai. Toiset elavat yhteiskunnan saantojen mukaan ja toiset totaalisesti sen ulkopuolella. Taalla tilanne ei tunnu olevan yhta mustavalkoinen. Mark kertoi viettaneensa pari vuotta tekematta mitaan ja elaneensa vain surffaillen tyokkarin rahoilla. Oli kuulemma hankkinut laakarilta ns. hullun paperit. Sanoi myos aikoinaan kayttaneensa huumeita aikalailla. Vahan hippimeininkia siis. Toimii nykyaan kuulemma dj:na ja asuu hostellissa. Kuitenkin tyyppi oli todella sarma. Tiesi maailmasta ja oli kiinnostunut politiikasta. On todella mielenkiintoista keskustella asioista erimaalaisten ihmisten kanssa. Kaiken kaikkiaan siis erittain onnistunut paiva! (Enka edes polttanut itseani rannalla.)
perjantai 12. lokakuuta 2007
torstai 11. lokakuuta 2007
Suunnitelmien muutoksia
Niin ne suunnitelmat muuttuvat. Kituuttelen tuolla hostellissa nyt sitten maanantaihin asti, kun lauantain Moreton Island -kiertoajelu oli taynna mutta sunnuntaina on tilaa. Hostelli olis muuten ihan ok, mutta se hostellin pitaja on ihan pimee. Ei kylla hallitse asiakaspalvelusta edes perusteita! Aina kun silta menee jotain kysymaan, niin asenne on, etta v...u kun sun pitaa tulla mua hairitsemaan. (Tiedan, silta mustakin aina valilla toissa tuntuu, kun hommaa on liiaksi ja asiakkaita lappaa, mutta sita ei missaan nimessa nayteta.) En ihmettele, jos hostelli ei pidemman paalle menesty, ainakin mina aion antaa Hostelbookers-sivuille negatiivista palautetta.
No, mutta maanantaina korryyttelen bussilla Byron Bayhin, jonne on ainoastaan noin 3 tunnin bussimatka. Kaikki tuolla hostellissa mainostavat, etta se on upea paikka, joten pitaahan siella sitten pysahtya. Vietan siella 2 yota ja lahden sitten varmaan hermoja raastavalle, yon yli kestavalle matkalle kohti Sydneya. Matka-aika on 14 tuntia. Mutta tuolla tavalla saastan yhdenyon majoituksen. Sitten vietan sen viimeisen paivan Ausseissa jo tutussa Pink House-hostellissa, jossa mua siis odottaa ilmainen yo ja tutut kaverit. Ja torstai on baari-ilta, joten voin katevasti ilmaisen oluen voimalla juhlistaa viimeista iltaani Ausseissa!
Tanaan on ensimmainen paiva, kun fiilis ei ole ihan katossa. Osansa varmasti on hostellilla, mutta en nyt jaksa vaihtaa enaa tassa vaiheessa. Kylla sita viela 3 yota kestaa. Asukkaat ovat ihan kivoja, joten illat sujuvat leppoisasti tv-huoneessa rupatellen ja tollotinta katsellen. Kadun toisella puolella on myos baari, jossa tuntuu menoa riittavan, mutta jotenkin ei ole houkuttanut sinne meno. Brisbane on hiukan tylsempi paikka kuin Sydney. Mun piti menna tanaan museoita kiertelemaan, ja varmaan piipahdankin Brisbane Museumissa, sinne on ilmainen sisaanpaasy. Hiukan taidetta kehiin ja lounasta massuun, niin eikohan fiilikset parane. Nyt on pakko lopetella.
Mulle saa kirjoitella kuulumisia sieltakin pain osoitteeseen etu-nimi.sukunimi@helsinki.fi, jos joku ei jo osoitettani tieda. Lupaan vastata kaikille kirjoittaneille henk.koht.
No, mutta maanantaina korryyttelen bussilla Byron Bayhin, jonne on ainoastaan noin 3 tunnin bussimatka. Kaikki tuolla hostellissa mainostavat, etta se on upea paikka, joten pitaahan siella sitten pysahtya. Vietan siella 2 yota ja lahden sitten varmaan hermoja raastavalle, yon yli kestavalle matkalle kohti Sydneya. Matka-aika on 14 tuntia. Mutta tuolla tavalla saastan yhdenyon majoituksen. Sitten vietan sen viimeisen paivan Ausseissa jo tutussa Pink House-hostellissa, jossa mua siis odottaa ilmainen yo ja tutut kaverit. Ja torstai on baari-ilta, joten voin katevasti ilmaisen oluen voimalla juhlistaa viimeista iltaani Ausseissa!
Tanaan on ensimmainen paiva, kun fiilis ei ole ihan katossa. Osansa varmasti on hostellilla, mutta en nyt jaksa vaihtaa enaa tassa vaiheessa. Kylla sita viela 3 yota kestaa. Asukkaat ovat ihan kivoja, joten illat sujuvat leppoisasti tv-huoneessa rupatellen ja tollotinta katsellen. Kadun toisella puolella on myos baari, jossa tuntuu menoa riittavan, mutta jotenkin ei ole houkuttanut sinne meno. Brisbane on hiukan tylsempi paikka kuin Sydney. Mun piti menna tanaan museoita kiertelemaan, ja varmaan piipahdankin Brisbane Museumissa, sinne on ilmainen sisaanpaasy. Hiukan taidetta kehiin ja lounasta massuun, niin eikohan fiilikset parane. Nyt on pakko lopetella.
Mulle saa kirjoitella kuulumisia sieltakin pain osoitteeseen etu-nimi.sukunimi@helsinki.fi, jos joku ei jo osoitettani tieda. Lupaan vastata kaikille kirjoittaneille henk.koht.
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Brisbanen kuulumisia
Taalla mina edelleen luuhaan. Kavin eilen ilmaisella purjehduksella Moreton-lahdella. Paikallinen Jahtiklubi tarjoaa ilmaisia kyyteja aina keskiviikkoisin kaikentasoisille veneilijoille. Olimme vesilla noin 3 tuntia. Olihan tuo ihan kivaa. Saa vaan ei ollut parhain mahdollinen, ja paatin omistaja oli varmaan muutaman promillen humalassa, silla veteli olutta kylla melkoiseen tahtiin... Mutta ei silti, ei siita mitaan huomannut, joten vetelee sita olutta varmaan paivittain tuohon malliin, niin ei pienista hetkahda.
Tanaan kavin koaloita katselemassa Lone Pine -elaintarhassa. Koalat on kylla hassuja! Ei voinut kuin hymyilla kun niita tuijotteli. Suloisia kuin mitka! En viitsinyt kuitenkaan maksaa valokuvasta koalan kanssa, silla se ei ole halpaa lystia. Maksais melkein samanverran kuin lippu alueelle. Paasin syottamaan myos kenguruita ja siita mulla on kuvakin. Kameran piuha ei ole nyt mukana, joten en saa ladattua kuvia, mutta yritan tassa lahiaikoina taas lisata muutaman.
Olen Brisbanessa nailla nakymin sunnuntaihin asti ja lahden sitten ilmeisesti bussilla ensin Coffs Harbour nimiseen paikkaan (sijaitsee noin Brisbanen ja Sydneyn puolessa valissa) ja sielta sitten Sydneyyn. Tama on ainakin taman hetkinen suunnitelmani. Lentaen paasisin halvemmalla, mutta toisaalta en viitsisi menna kovin pitkaksi aikaa uudelleen Sydneyynkaan.
Lauantaina menen Moreton hiekkasaarelle paivaretkelle. Maksaa ehka vahan liikaa, budjettini natisee liitoksissaan, mutta menkoon. Kerran mina vain taalla olen. Ja se on kuulemma upea paikka. Huomisen vietan halvasti ilmaisia museoita kierrellen.
Koittakaa jaksaa siella pimenevassa pohjolassa!
Tanaan kavin koaloita katselemassa Lone Pine -elaintarhassa. Koalat on kylla hassuja! Ei voinut kuin hymyilla kun niita tuijotteli. Suloisia kuin mitka! En viitsinyt kuitenkaan maksaa valokuvasta koalan kanssa, silla se ei ole halpaa lystia. Maksais melkein samanverran kuin lippu alueelle. Paasin syottamaan myos kenguruita ja siita mulla on kuvakin. Kameran piuha ei ole nyt mukana, joten en saa ladattua kuvia, mutta yritan tassa lahiaikoina taas lisata muutaman.
Olen Brisbanessa nailla nakymin sunnuntaihin asti ja lahden sitten ilmeisesti bussilla ensin Coffs Harbour nimiseen paikkaan (sijaitsee noin Brisbanen ja Sydneyn puolessa valissa) ja sielta sitten Sydneyyn. Tama on ainakin taman hetkinen suunnitelmani. Lentaen paasisin halvemmalla, mutta toisaalta en viitsisi menna kovin pitkaksi aikaa uudelleen Sydneyynkaan.
Lauantaina menen Moreton hiekkasaarelle paivaretkelle. Maksaa ehka vahan liikaa, budjettini natisee liitoksissaan, mutta menkoon. Kerran mina vain taalla olen. Ja se on kuulemma upea paikka. Huomisen vietan halvasti ilmaisia museoita kierrellen.
Koittakaa jaksaa siella pimenevassa pohjolassa!
maanantai 8. lokakuuta 2007
Brisbanessa
Eilen siirryin Sandyn ja Murrayn luota hostelliin. Se sijaitsee hiukan kauempana keskustasta, Manlyssa, Moreton Bayn ranalla, mutta junayhteydet toimivat, ja hostelli on edullinen. En enaa yllattynyt yhta suuresti, etta tuossakin pienehkossa hostellissa majaili saapumiseni aikoihin 4 suomalaista, joista tosin kaksi muutti samana paivana pois. Huomenna olen menossa saan niin salliessa ilmaiselle purjehdukselle! Nelisen tuntia vesilla ja tarjolla on kuulemma myos viinia ja jotain pienta purtavaa. Ei kuulosta hassummalle. Tanaan on tarkoitus ihan vain shoppailla hiukan, tarvitsen lisaa kesavaatteita! Taalla on kuumaa. Ajattelin myos kayda koala-puistossa halailemassa ja syottamassa paikallisia olioita, mutta paikka menee kiinni klo 17, joten en ehka ehdi sinne tanaan. Ja kun kaupatkin sulkeutuvat samoihin aikoihin en voi ensin menna koalafarmille ja kauppoihin. Tyhmaa!
Ajattelin juuri tuossa junalla keskustaan tullessani, etta en halua palata taalta Suomeen laisinkaan... (No ehka mieli muuttuu 2 kk matkalaukkuelaman jalkeen.) Ihmiset on kivoja, ymparisto "jotain ihan muuta". Hamahakkikammokin on laantunut, kun en ole yhtaan elavaa nahnyt. Paitsi ihan yhden sellaisen pikkuriikisen, sen kokoisen mita suomessakin nakee, joten sita ei lasketa. Kaarmeitahan en kammoksunut tanne tullessanikaan, silla eihan ne kaupungeissa suuremmin luuhaa, vaan tuolla takametsissa.
Tuntuu kuin olisin ollut matkalla jo vaikka kuinka kauan. Todellisuudessa vasta puoltoista viikkoa on mennyt. Omituista. Olen muuten maistanaut kuuluisaa paikallista herkkua vegemitea! Nyt se on koetu ja taytyy sanoa, etten itse sellaista paahtoleivallani nauttisi, mutta ei se nyt ihan niin kamalaa ollut kuin oletin. Rahaa taalla palaa ihan alyttomasti. Mutta sanoisin, etta tahan mennessa matka on ollut jokaisen sentin arvoinen!
Kuulumisiin!
Ajattelin juuri tuossa junalla keskustaan tullessani, etta en halua palata taalta Suomeen laisinkaan... (No ehka mieli muuttuu 2 kk matkalaukkuelaman jalkeen.) Ihmiset on kivoja, ymparisto "jotain ihan muuta". Hamahakkikammokin on laantunut, kun en ole yhtaan elavaa nahnyt. Paitsi ihan yhden sellaisen pikkuriikisen, sen kokoisen mita suomessakin nakee, joten sita ei lasketa. Kaarmeitahan en kammoksunut tanne tullessanikaan, silla eihan ne kaupungeissa suuremmin luuhaa, vaan tuolla takametsissa.
Tuntuu kuin olisin ollut matkalla jo vaikka kuinka kauan. Todellisuudessa vasta puoltoista viikkoa on mennyt. Omituista. Olen muuten maistanaut kuuluisaa paikallista herkkua vegemitea! Nyt se on koetu ja taytyy sanoa, etten itse sellaista paahtoleivallani nauttisi, mutta ei se nyt ihan niin kamalaa ollut kuin oletin. Rahaa taalla palaa ihan alyttomasti. Mutta sanoisin, etta tahan mennessa matka on ollut jokaisen sentin arvoinen!
Kuulumisiin!
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Sandran vieraana
Olen täällä Sandran ja miehensa Murrayn vieraana. Mahtavaa, täällä on suomalainen näppäimmistö tietokoneessa! Saan Ä:t ja Ö:t paikoilleen! Saavuin eilen Brisbaneen, Sandy ja Murray ajeluttivat minua ympäriinsä. Kävimme jollakin kukkulalla katselemassa kaupungin valoja pimeässä. Harmi, ettei ainakaan mun kameralla pysty ikuistamaan mitä näkyi. Aivan upeat maisemat. Ajelimme myös Brisbane-joen vartta pitkin. Tapasin myös Sandyn tyttären Anetten ja tyttären pojan Thomaksen. Todella suloinen ja helppo lapsi. Olivat tänään meidän mukanamme koko päivän. Emäntäni ja isäntäni ovat loistavia! Ystävällisempiä saa kyllä etsiä! (Eteeni ilmestyi juuri lasillinen paikallista viiniä.)
Tänään kävimme retkellä hiukan kauempana. En muista paikan nimeä, pitänee tarkistaa Sandylta. Mutta sieltä näkyivät Glass House -vuoret, hassut muinaisten tulivuorten jäänteet. Paikka oli jonkinlaisen kukkulan päällä, joten maisemat olivat hienot. Siellä oli myös sellainen sademetsä- kävelyreitti. Näin wallabyitä (pieniä kengurun näköisiä) ja cocaburra lintuja luonnollisessa ympäristössään. Todella hieno päivä!
Viime käynnillään tuolla sademetsässä Sandy oli nähnyt ison viisimetrisen pythonin, mutta tällä kertaa ei käärmeitä näkynyt. Huomenna sitten siirryn taas takaisin hostellimaailmaan. Asustan jossain hostellissa kaukana keskustasta. Niillä on kuitenkin ilmaisia kuljetuksia keskustaan viisi kertaa päivässä, joten se ei tuota ongelmia. Lisäksi sieltä oli todella edullisia retkiä jos jonnekin, joten odotan jo innolla. Vieläkään en ole päättänyt miten viimeisen viikkoni Australiassa vietän. Ehkä lähden vain bussilla hiljakseen kohti Sydneyä ja pysähdyn matkalla. Voisin mennä vielä pariksi päiväksi Sydneyin moikkamaan tuttuja hostellieläviä.
Tänään kävimme retkellä hiukan kauempana. En muista paikan nimeä, pitänee tarkistaa Sandylta. Mutta sieltä näkyivät Glass House -vuoret, hassut muinaisten tulivuorten jäänteet. Paikka oli jonkinlaisen kukkulan päällä, joten maisemat olivat hienot. Siellä oli myös sellainen sademetsä- kävelyreitti. Näin wallabyitä (pieniä kengurun näköisiä) ja cocaburra lintuja luonnollisessa ympäristössään. Todella hieno päivä!
Viime käynnillään tuolla sademetsässä Sandy oli nähnyt ison viisimetrisen pythonin, mutta tällä kertaa ei käärmeitä näkynyt. Huomenna sitten siirryn taas takaisin hostellimaailmaan. Asustan jossain hostellissa kaukana keskustasta. Niillä on kuitenkin ilmaisia kuljetuksia keskustaan viisi kertaa päivässä, joten se ei tuota ongelmia. Lisäksi sieltä oli todella edullisia retkiä jos jonnekin, joten odotan jo innolla. Vieläkään en ole päättänyt miten viimeisen viikkoni Australiassa vietän. Ehkä lähden vain bussilla hiljakseen kohti Sydneyä ja pysähdyn matkalla. Voisin mennä vielä pariksi päiväksi Sydneyin moikkamaan tuttuja hostellieläviä.
torstai 4. lokakuuta 2007
Viimeiset paivat Sydneyssa
Viikko jo alkaa olla matkaa takana. Tanaan on viimeinen paivani Sydneyssa, ainakin toistaiseklsi. En oikeastaan haluaisi viela lahtea, mutta Sandy ja Brisbane odottavat huomenna. Olen kierrellyt kaupinkia jalkaisin aika lailla. Olen nahnyt Rocksin eli vanhemman osan kaupunkia, Darling harbourin ja paikallisen "akvaarion" haineen, krokotiileineen ja koralliriuttoineen. Kavin eilen Australia-museossa tutustumassa aboriginaalien elamaan ja kulttuuriin ja paikallisiin otokoihin.
Kavin tiistaina myos siella sinisilla vuorilla. Oli todella upeat nakymat ja paiva oli hieno. Opas oli hassu vanhempi aussiseta, josta ei aina ottanut selvaa vitsailiko han, vai oliko tosissaan. Kavimme samalla ajelulla myos kengurufarmilla, joten olen nahnyt ensimmaiset kenguruni.
Tanaan olis tarkoitus kayda Manlyssa, se on vahan kauempana, lauttamatkan takana. Mutta mikas sen parempaa 30 min. aurinkoisella saalla lautalla Sydneya katsellen. Rantaelamaan en ole uskaltanut tutustua, kun pelkaan etta palan jos kovasti aikaa vietan auringossa. Vahvoista aurinkovoiteista huolimatta varia alkaa olla kertynyt naamaan ja kasiin.
Hostellin porukka on kivaa. Olen tutustunut moniin loistaviin tyyppeihin. Talla hetkella hostellissa on ilmeisesti yhteensa mun lisaks viisi suomalaista, yks kuuluu kalustoon ja nelja muuta on tyoskentelemassa taalla. Kahta heista en ole edes nahnyt, pysyttelevat ilmeisesti omissa oloissaan. Sen huomaa, etta myos ne kaks turkulaistyttoa, joiden kanssa olen jopa kaynyt piknikilla, viettavat mieluiten aikaa keskenaan tai muiden suomalaisten kanssa. Mutta mina en tanne tullut suomalaisia tapaamaan, vaan kaikkia muita! (Ei silti, kiva on olla mukavien tyyppien seurassa, vaikka sitten suomalaisten.) Saksalaisia taalla on ihan alyttomasti, varmaan puolet hostellin asukkaista. Suurin osa viela tosi nuoria. Ja aina isommissa laumoissa. Hauskimpia ja kivoimpia ovat kylla britit ja irlantilaiset, ei voi mitaan... Mutta kaikista hupaisin on espanjalainen Juan, jonka puheesta kukaan ei tajua hoykasen polahtamaa, ja kaikki ovat kauhuissaan, kun se aikoo lahtea autonrotiskolla outback alueille. Tuolla se taas possyttelee menemaan eika oikein ela talla planeetalla. Ihme jos se selviaa takametsista hengissa...
Olen kertakaikkisen ihastunut reppumatkailukulttuuriin. Kaikkialta maailmasta olevat ihmiset ovat keraantyneet saman katon alle, ja kaikki tulevat toistensa kanssa juttuun. Hienoa seurata israelilaisen ja iranilaisen kevytta hyvahenkista pottuilua toisilleen. Ikava tata hostellia tulee. Mutta onneksi palaan tanne ainakin yhdeksi yoksi ennen Uutta-Seelantia, silla lentoni lahtee sen verran aikaisin, etta on katevampaa tulla jo edellisen iltana. Lisaksi hostellin viikkotaksan ansiosta mulla on ilmainen yo luvassa silloin.
Voikaatten hyvin siella toisella puolella!
Kavin tiistaina myos siella sinisilla vuorilla. Oli todella upeat nakymat ja paiva oli hieno. Opas oli hassu vanhempi aussiseta, josta ei aina ottanut selvaa vitsailiko han, vai oliko tosissaan. Kavimme samalla ajelulla myos kengurufarmilla, joten olen nahnyt ensimmaiset kenguruni.
Tanaan olis tarkoitus kayda Manlyssa, se on vahan kauempana, lauttamatkan takana. Mutta mikas sen parempaa 30 min. aurinkoisella saalla lautalla Sydneya katsellen. Rantaelamaan en ole uskaltanut tutustua, kun pelkaan etta palan jos kovasti aikaa vietan auringossa. Vahvoista aurinkovoiteista huolimatta varia alkaa olla kertynyt naamaan ja kasiin.
Hostellin porukka on kivaa. Olen tutustunut moniin loistaviin tyyppeihin. Talla hetkella hostellissa on ilmeisesti yhteensa mun lisaks viisi suomalaista, yks kuuluu kalustoon ja nelja muuta on tyoskentelemassa taalla. Kahta heista en ole edes nahnyt, pysyttelevat ilmeisesti omissa oloissaan. Sen huomaa, etta myos ne kaks turkulaistyttoa, joiden kanssa olen jopa kaynyt piknikilla, viettavat mieluiten aikaa keskenaan tai muiden suomalaisten kanssa. Mutta mina en tanne tullut suomalaisia tapaamaan, vaan kaikkia muita! (Ei silti, kiva on olla mukavien tyyppien seurassa, vaikka sitten suomalaisten.) Saksalaisia taalla on ihan alyttomasti, varmaan puolet hostellin asukkaista. Suurin osa viela tosi nuoria. Ja aina isommissa laumoissa. Hauskimpia ja kivoimpia ovat kylla britit ja irlantilaiset, ei voi mitaan... Mutta kaikista hupaisin on espanjalainen Juan, jonka puheesta kukaan ei tajua hoykasen polahtamaa, ja kaikki ovat kauhuissaan, kun se aikoo lahtea autonrotiskolla outback alueille. Tuolla se taas possyttelee menemaan eika oikein ela talla planeetalla. Ihme jos se selviaa takametsista hengissa...
Olen kertakaikkisen ihastunut reppumatkailukulttuuriin. Kaikkialta maailmasta olevat ihmiset ovat keraantyneet saman katon alle, ja kaikki tulevat toistensa kanssa juttuun. Hienoa seurata israelilaisen ja iranilaisen kevytta hyvahenkista pottuilua toisilleen. Ikava tata hostellia tulee. Mutta onneksi palaan tanne ainakin yhdeksi yoksi ennen Uutta-Seelantia, silla lentoni lahtee sen verran aikaisin, etta on katevampaa tulla jo edellisen iltana. Lisaksi hostellin viikkotaksan ansiosta mulla on ilmainen yo luvassa silloin.
Voikaatten hyvin siella toisella puolella!
maanantai 1. lokakuuta 2007
Nahtavyyksia
Olen paassyt vihdoinkin myos nakemaan ymparistoani. Valitettavasti en voi teille viela laittaa kuvia, silla vaikka hostellissa saakin kayttaa nettia ilmaiseksi, on tama masiina sen verran vanha ja yhteys hidas, etten edes uskalla yrittaa. Josko paasen Brisbanessa parempien laitteitten aareen niin laittelen kuviakin.
Olen kierrellyt kaupunkia jalkaisin. Sain jo ensimmaiset rakot jalkoihin. Tanaan kavin mm. sky towerissa katselemassa maisemia, hienoa oli! Siella ei onneksi ollut lasilattiaa, kuten Aucklandin vastaavassa, joten korkeanpaikankammoisellekin se oli sopiva paikka. Olen kierrellyt myos kasvitieteellisessa puistossa ja nahnyt oopperatalon ja harbour-sillan ja yhden taidemuseon. Viela vain jetlag vaivaa, joten paivisin ei jaksa kauheasti juoksennella. Huomenna olen lahdossa sinisille vuorille kiertoajelulle koko paivaksi. Maisemien pitais olla hienot!
Olen kierrellyt kaupunkia jalkaisin. Sain jo ensimmaiset rakot jalkoihin. Tanaan kavin mm. sky towerissa katselemassa maisemia, hienoa oli! Siella ei onneksi ollut lasilattiaa, kuten Aucklandin vastaavassa, joten korkeanpaikankammoisellekin se oli sopiva paikka. Olen kierrellyt myos kasvitieteellisessa puistossa ja nahnyt oopperatalon ja harbour-sillan ja yhden taidemuseon. Viela vain jetlag vaivaa, joten paivisin ei jaksa kauheasti juoksennella. Huomenna olen lahdossa sinisille vuorille kiertoajelulle koko paivaksi. Maisemien pitais olla hienot!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)