Viikko jo alkaa olla matkaa takana. Tanaan on viimeinen paivani Sydneyssa, ainakin toistaiseklsi. En oikeastaan haluaisi viela lahtea, mutta Sandy ja Brisbane odottavat huomenna. Olen kierrellyt kaupinkia jalkaisin aika lailla. Olen nahnyt Rocksin eli vanhemman osan kaupunkia, Darling harbourin ja paikallisen "akvaarion" haineen, krokotiileineen ja koralliriuttoineen. Kavin eilen Australia-museossa tutustumassa aboriginaalien elamaan ja kulttuuriin ja paikallisiin otokoihin.
Kavin tiistaina myos siella sinisilla vuorilla. Oli todella upeat nakymat ja paiva oli hieno. Opas oli hassu vanhempi aussiseta, josta ei aina ottanut selvaa vitsailiko han, vai oliko tosissaan. Kavimme samalla ajelulla myos kengurufarmilla, joten olen nahnyt ensimmaiset kenguruni.
Tanaan olis tarkoitus kayda Manlyssa, se on vahan kauempana, lauttamatkan takana. Mutta mikas sen parempaa 30 min. aurinkoisella saalla lautalla Sydneya katsellen. Rantaelamaan en ole uskaltanut tutustua, kun pelkaan etta palan jos kovasti aikaa vietan auringossa. Vahvoista aurinkovoiteista huolimatta varia alkaa olla kertynyt naamaan ja kasiin.
Hostellin porukka on kivaa. Olen tutustunut moniin loistaviin tyyppeihin. Talla hetkella hostellissa on ilmeisesti yhteensa mun lisaks viisi suomalaista, yks kuuluu kalustoon ja nelja muuta on tyoskentelemassa taalla. Kahta heista en ole edes nahnyt, pysyttelevat ilmeisesti omissa oloissaan. Sen huomaa, etta myos ne kaks turkulaistyttoa, joiden kanssa olen jopa kaynyt piknikilla, viettavat mieluiten aikaa keskenaan tai muiden suomalaisten kanssa. Mutta mina en tanne tullut suomalaisia tapaamaan, vaan kaikkia muita! (Ei silti, kiva on olla mukavien tyyppien seurassa, vaikka sitten suomalaisten.) Saksalaisia taalla on ihan alyttomasti, varmaan puolet hostellin asukkaista. Suurin osa viela tosi nuoria. Ja aina isommissa laumoissa. Hauskimpia ja kivoimpia ovat kylla britit ja irlantilaiset, ei voi mitaan... Mutta kaikista hupaisin on espanjalainen Juan, jonka puheesta kukaan ei tajua hoykasen polahtamaa, ja kaikki ovat kauhuissaan, kun se aikoo lahtea autonrotiskolla outback alueille. Tuolla se taas possyttelee menemaan eika oikein ela talla planeetalla. Ihme jos se selviaa takametsista hengissa...
Olen kertakaikkisen ihastunut reppumatkailukulttuuriin. Kaikkialta maailmasta olevat ihmiset ovat keraantyneet saman katon alle, ja kaikki tulevat toistensa kanssa juttuun. Hienoa seurata israelilaisen ja iranilaisen kevytta hyvahenkista pottuilua toisilleen. Ikava tata hostellia tulee. Mutta onneksi palaan tanne ainakin yhdeksi yoksi ennen Uutta-Seelantia, silla lentoni lahtee sen verran aikaisin, etta on katevampaa tulla jo edellisen iltana. Lisaksi hostellin viikkotaksan ansiosta mulla on ilmainen yo luvassa silloin.
Voikaatten hyvin siella toisella puolella!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti