tiistai 13. marraskuuta 2007

Dunedin ja paluu Queenstowniin





Maailman jyrkin katu, tai niin ne vaittavat.












Kasvitieteellisesta puistosta. Todistettavasti myos aurinko nayttaytyi.





Rautatieasema (torni keskella kuvaa) ja joku muu kivannakoinen talo.







Katukuvaa Dunedinin keskustasta


Kavaisin siis Dunedinissa. Hostelli jossa asuin oli ihana. Henkilokunta oli loistavaa, kaikki oli siistia ja tilat olivat kotoisat ja lampimat. Ne pesee siella pyykin asiakkaiden puolesta 5 $:lla. Harmi, etta mulla ei ollut pyykattavaa... Dunedin on kiva kaupunki. Itseasiassa Oulun kokoinen asukasluvultaan, mutta vaikuttaa kylla suuremmalle, paljonkin. Saa ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta onneksi siella satoi vasta lahtopaivana. Vietin sen aamupaivan sitten Otago-museossa, joka oli loistava.




Kavin katsastamassa myos maailman jyrkimman kadun. Melkoinen on. Olis ihan hirveeta olla auton kyydissa silla tiella. Kai sita ihminen tosin tottuu mihin vaan. Jotenkin pari paivaa Dunedinissa vilahti ohi todella nopeasti, enka ehtinyt tehda siella kovinkaan paljoa. Jotenkin pelkastaan kaupungilla kavely ja nayteikkunoiden katselu on kivaa vaihteeksi. No huomenna suuntaan kohti Christchurchia, joten lisaa kaupunkielamaa on luvassa.




Saa taalla Queenstownissa ei ole paras mahdollinen. Eilen satoi, kun illalla bussi saapui kaupunkiin. Ystavallinen kuski ajoi kaikki kyytilaiset hostelleille, joten ei tarvinnut minunkaan sateessa rampia tuota kauheeta makea ylos. Vaittaisin, etta katu joka vie Hippo Lodgeen on lahes yhta jyrkka kuin se kuuluisa Dunedinin katu.




Eilis ilta sujui hauskasti hyvassa seurassa. Oikein kivaa jengia siella talla hetkella. Maisema hostellin ikkunasta oli upea. Istuimme kaikki sita ihastellen ja kuvia rapsien. Tassa muutama kuva.

Ei kommentteja: