Hongkong

Niin se matka sitten alkaa olla lopussa. Olen Hongkongin kentalla odottelemassa lentoani Lontooseen. Vasyttaa ihan alyttomasti. Lennon lahtoon on viela runsaasti aikaa, eli pitaa pysytella viela valveilla. Hongkong ei ole paikkana kylla oikein mun makuun. En tosin osaa analysoida johtuiko tunne jo aikalailla vaivaavasta yleisesta matkavasymyksesta vai kenties jetlagista. Tai ehka taa paikka on vain ihan liian taynna ihmisia. Hotelli jossa majoituin oli siisti, mutta ei kylla missaan maarin kodikas. Huone oli pieni, valkoisilla laatoilla laatoitettu, loisteputkivalaistu, joten tunnelma oli kuin kylpyhuoneessa. Vaikutelmaa viela vahvisti kovahko sanky. Olen oikeasti nahnyt paksumpia petauspatjojakin... Mutta huone oli halpa. Eli sita saa mita tilaa! Huoneessa oli oma wc/suihku ja televisio, josta nakyi pari englanninkielista kanavaa.

Jotenkin jopa nahtavyyksien katselu tuntui ylivoimaiselle. Saa oli todella utuinen eli saasteinen, joten en sitten mennyt millekaan kukkulalle maisemia katselemaan. Ensimmaisen paivan saldo oli lahinna kavelya hotellini laheisyydessa ja Hongkongin historiamuseossa vierailua. Illalla menin tunnin risteilylle satamaan katselemaan Hongkongia iltavalaistuksessa, ja risteilyn jalkeen katsastin jokailtaisen valoshown. Hieno. Tanaan kavin New Territories -kiertoajelulla ja paikallisessa taidemuseossa. Molemmat osoittautuivat mielenkiintoisiksi kokemuksiksi. Shoppaileminen ei jotenkin sitten taalla innostanut. En vain tiennyt mista aloittaa, kun kauppoja on kilometrikaupalla joka suuntaan. Lisaksi katukaupustelija akoivat todella kayda hermoille. Tanaan ne tosin eivat vaivanneet laheskaan samassa maarin. Olin varmaan jo niin kypsan nakoinen...

Nyt menen katsastamaan kentan rihkamavalikoimat ja sitten menen kahvittelemaan. Ihanaa on oikeasti palata kotiin. Vaikka tunnustan, etta Uutta-Seelantia on ikava!